Redneck spotting

Niin paljon on ehtinyt tapahtua.

Olen ollut Hendrixissa nyt kaksi viikkoa. Tuntuu hassulta, etta niin vahan aikaa on vasta kulunut. Paikka tuntuu jo omalla tavallaan kodilta. Tuntuu itsestaanselvalta, etta olen taalla. Miten voisi olla mitaan muuta vaihtoehtoa? Se on maailman hienoin tunne. Olen oikeassa paikassa.

Ensimmaiset viikot ovat olleet taynna orientaatiota ja jalkapalloa. Ensimmaiset viisi paivaa tutustuttiin muiden vaihtareiden ja kv-opiskelijoiden kanssa ja orientoiduttiin yhdessa uuteen maahan. Sen jalkeen muut Freshmanit saapuivat paikalle ja varsinainen hypetysorientaatio alkoi. Me vaihtarit oltiin vahan laiskoja ja antisosiaalisia ja skipattiin varmaan yli puolet tapahtumista. Kiiretta on silti pitanyt ja vasta nyt koulun alettua alkavat paivat vahan rauhoittua. Toisaalta laksyja alkaa kasaantua jo nyt, joten se siita rauhallisuudesta...

Olen saanut kavereita lahinna muista vaihtareista ja jalkapallojoukkueesta. Satunnaisia ihmisia tunnen muitakin mm. orientation tripilta. Lahdimme noin parinkymmenen ihmisen joukolla jonnekin pain Etela-Missouria telttailemaan  ja melomaan. En ollut turhan innoissani telttailuosuudesta, mutta melominen oli hurjan hauskaa. Aluksi luulin, etta menisimme jotain tylsaa virratonta jarvea pitkin, mutta kyseessa olikin yllattavan haastava vuolas joki. Suurin osa kaatui jossain vaiheessa, mutta mina olin yksi harvoista, jotka kastuivat vain vapaaehtoisesti :D Reissussa huvittavinta oli se, etta kaikki muut joella olijat olivat niin selkeita redneckeja ettei mitaan rajaa. En tieda kuinka suvaittavaa on puhua heista niin, mutta ei voi mitaan! Olen osavaltoissa, joka on taynna redneckeja, mutta elan kuplassa nimelta Hendrix, jossa porukka on yleisesti ottaen melko open-minded ja ihan erilaista kuin kampuksen ulkopuolella.

Jalkapallo on vahan takkuillut loukkaantumisen ja kiukuttelevien jalkojen takia. Ensimmaiset paivat sain paljon kehuja ja olin in the starting eleven (!!), mutta sen jalkeen jalat alkoivat pettaa ja aikaa on vietetty lahinna penkin puolella ja kenttaa ympari holkaten. On turhauttavaa nahda muiden kehittyvan, mutta itse ei paase edes yrittamaan. Huomenna on ensimmainen peli Texasissa ja ylihuomenna toinen kotona. Vahan elattelen toiveita, etta paasisin pelaamaan jalkimmaisessa edes hetken, mutta saa nahda. Reissuun lahden kuitenkin, mika on tavallaan ihan kivaa.

Sunnuntaina oli muuten syntymapaivani. Hendrixin traditioihin kuuluu, etta synttarisankari heitetaan suihkulahteeseen, joten sinne lensin minakin. Lisaksi saat ruokalassa kakun ja keittiontadit ja kaikki ruokailijat laulavat sinulle. Hyvaa kakkua oli! Harmi vaan, etta olin neljas ihminen putkeen, jolle laulettiin :D

Molsk

 

Tallaista talla kertaa ja joskus taas lisaa.