Kulttuurishokki

Tuo pelottava asia, jonka jokainen vaihtari joutuu kohtaamaan...
...tai sitten ei.

Pelkasin kulttuurishokkia etukateen, koska tiesin, etta se lamaannuttaisi minut kokonaan ja estaisi nauttimasta taalla olosta. Viime viikolla oli minun turhaumaviikko. Laksyja oli liikaa, matkustamista pelien perassa oli liikaa, puhuminen ei sujunut eika kiinnostanut yhtaan, vasytti, muiden puheenaiheet arsytti, ei tehnyt mieli sanoa "excuse me" aina kun kavelee alle metrin paasta toisesta ihmisesta jne jne. Yksinkertaisesti sanottuna kaikki arsytti. Tuota tunnetta kesti kuitenkin vain viikon, ja sitten paatin ryhdistaytya. Aloin tekstata kavereille ja pyytaa heita hengaamaan tai pelaamaan bilista tai syomaan. Paatin olla jurottamatta nurkassa vaan osallistuin keskusteluun tuntui se miten turhalta tahansa. Ja kummasti asiat sitten muuttuivat. Olen heti paljon laheisempi useamman ihmisen kanssa ja paljon paremmalla tuulella. Yhtakkia puhuminen sujuu huomattavasti paremmin kuin ennen ja sainpa eilen kommenttina, etta aksenttini on pikkuhiljaa katoamassa. Tein paatoksen olla reippaampi ja muuta se ei vaatinutkaan.

Varmasti turhautumisia tulee jatkossakin, mutta jotenkin luulen, etta viime viikko oli olevinaan "the kulttuurishokki". Tunne ei tosin liittynyt niinkaan kulttuuriin, vaan yksinkertaisesti vieraaseen paikkaan tottumiseen ja oman paikan loytamiseen. Olen kaynyt vastaavan tunnemyrskyn seka lukion etta yliopiston alussa, joten olen ehka oppinut kasittelemaan sita. Olen taalla vain yhden lukukauden, joten minulla ei ole varaa tuhlata sita murehtimiseen. En halua katua mitaan.

Katotaan joudunko perumaan sanani... :D