Toronto

Sain jostain paahani lahtea Thanksgiving-lomalla kaymaan Kanadassa ja kaupungiksi valitsin Toronton. Lahdin matkaan ihan yksikseni vaan, mika aiheutti monissa hammennysta, mutta yksin matkustamisessa on omat hyvat puolensa, kun ei tarvitse muiden menemisia tai haluja miettia ollenkaan. Majoituin hostellissa, jossa tapasin heti ensimmaisena iltana toisen suomalaisen, jonka kanssa vietin suurimman osan matkastani. Tutustuin myos moniin muihin ihmisiin ympari maailmaa, lahinna Englannista ja Australiasta. Oli hienoa nahda miten hyvin pystyy tulemaan toimeen aivan uusien ihmisten kanssa ja juteltavaa riittaa, vaikka mitaan yhteista aluksi vaikuta olevankaan. Yksin ei siis todellakaan tarvinnut olla ja jos halusi jonnekin menna, seuraa loytyi varmasti! Hostelli oli muutenkin aivan huippu. Erittain siisti, hyva keittio, tietokoneita, telkkari, kattoterassi (josta nakyi aivan mahtavasti kaupungin skyline) ja henkilokunta oikein ystavallista ja avuliasta. Pienena minuksena hieman kaukainen sijainti, mutta kavellen paasi kuitenkin kaikkialle, jos kylmyys ei haitannut.

En matkan aikana tehnyt oikeastaan mitaan ihmeellista. Kaytin paljon aikaa lahinna kavellen ja ymparille katsellen. Kavin parin ihmisen kanssa Toronton edustalla olevalla saarella. Sita ovat monet kehuneet aivan mahtavan kauniiksi paikaksi. Mekin olisimme siita varmaan nauttineet ellei olisi ollut aivan torkean kylma. Eli kesalla varmaan parempi paikka kayda. Saarelta oli kuitenkin hienot nakymat kaupunkiin, joten ainankin jotain siita sai irti. Ehka mahtavin paikka jossa kavin oli Hockey Hall of Fame, jossa oli paljon pelipaitoja ym. varusteita, jotka ovat kuuluneet kuuluisille pelaajilla. Museossa kerrottiin myos paljon jaakiekon historiasta ja eri sarjoista. Innoissani tietysti yritin loytaa kaikki mahdolliset Suomeen liittyvat asiat, ja kyllahan niita loytyikin Mikko Koivun housuista Teemu Selanteen Jokerit-aikojen pelipaitaan. Hienointa oli kuitenkin nahda vuoden 2011 MM-finaalissa kaytetyt kiekot. Rupesin melkeen itkemaan onnesta... Miten niin rakastan leijonalatkaa? :D Hieman ironista oli etta melkein tyhjassa museossa kiersi samaan aikaan ruotsalainen turisti. Teki niin mieli menna heittamaan Den glider in -vitsia tai jotain, mutta hillitsin kuitenkin itseni.

Noin yleisesti Kanadasta sanottakoon, etta se muistutti yhta aikaa seka Suomea etta USA:a. Koin etta ihmiset olivat paljon toykeampia ja hiljaisempia kuin Arkansasissa, mutta kysyin toiselta suomalaiselta asiasta ja han sanoi kokeneensa ihmiset paljon ystavallisemmiksi ja avoimemmiksi kuin Suomessa. Kulttuuri lienee siis valimuoto ja taidan itse olla jo tottunut Arkansasilaiseen tapaan elaa. Katukuvassa nakyi paljon samoja kauppoja ja ravintoloita kuin jenkeissakin, mutta yllatyin ulkomaalaisten, erityisesti aasialaisten maarasta. Tuntui etta kuulin ymparilla enemman muita kielia kuin englantia.

Joukkoliikenne oli erittain sekava. Suomessa saat yleensa lipun, joka on voimassa tunnin ja saat silla kulkea niin paljon kuin huvittaa. Torontossa et saanut varsinaista lippua, vaan piti maksaa tasarahalla tai ostaa automaatista token eli erittain pieni kolikon nakoinen juttu, jolla sitten pystyi maksamaan. Hankalaksi asian teki, jos ei ollut tasarahaa, koska tokeneitakaan ei saanut ostettua esim. viiden dollarin setelilla vaan piti ostaa useampi token. Kaytannossa ratikoilla ei siis voinut kulkea ilman tasarahaa. Jos halusi pystya vaihtamaan esim. metroon, piti muistaa pyytaa transfer eli lippu joka oikeuttaa vaihtamaan kulkuneuvoa. Vaihtamisessakin oli ihan alyttomasti rajoituksia (ei saa kavella seuraavalle pysakille ja vaihtaa vasta siella, transfer pitaa muistaa pyytaa lahtoasemalta eli et voi ottaa transferia vasta metrosta noustessa ja kayttaa saman aseman ratikassa jne jne). Loppujen lopuksi paatin olla edes kayttamatta joukkoliikennetta, koska se oli lippusysteemiltaan yksinkertaisesti niin epakaytannollinen.

Viimeisena iltana oli City Hallin luona Toronton joulunavajaistapahtuma tms.. Siella oli mm. luistelujaa, paljon ihmisia, livemusiikkia, sekoiluistaan kuuluisa pormestari ja hieno ilotulitus. Se oli hieno tapa paattaa reissu, varsinkin kun Torontossa ei sinansa tuntunut hirveasti olevan meneillaan. Kylmyys oli kamalaa ja olin jo unohtanut, milta tuntuu kun varpaat ovat aivan jaassa. Pakkasta ei edes ollut kuin muutama aste, mutta se tuntui aivan tuskaselta. Oli ihanaa palata Arkansasiin, kun taalla oli 16 astetta lamminta. En enaa ikina valita, etta taalla on kylma! Nyt enaa muutama viikko Hendrixia jaljella, ja sitten alkaa vahan erilainen elama. Tarinoin siita joskus toiste (pian!!).

Saarelta

China Town

Jattimainen ostoskeskus

City Hall, jonka loysin vahingossa

CN Tower

Random puisto

Music Garden

Joulunavaijaistapahtuma, ennen valojen syttymista (musiikki ei taida kuulua? hmm)

Kiekot <3