Ihan sama miten paljon kaikki turhauttaa joskus ja tekisi mieli vaan hypata seuraavaan koneeseen takaisin Suomeen, olen onnellinen taalla ja mulla on edelleen suuri rauha siita, etta olen oikeassa paikassa.. Joulukuu tuntuu olevan liian pian, mutta ajatus siita, etta joudun lopulta jattamaan taman paikan auttaa nauttimaan entista enemman ja ottamaan kaiken irti joka hetkesta.
Elama on niin sulkeutunutta taalla. Hendrixin kupla. Ainut milla on valia on tama paikka ja ne noin 1400 opiskelijaa, jotka taalla asustavat. Vaikka valilla tuntuu, etta paa hajoaa kampukseen ja samoihin naamoihin, elama on myos hyvin yksinkertaista. Tee laksyt, syo, pelaa biljardia tai pingista, kay tunneilla, mene salille. Kavereita nakee tahtomattakin joka valissa. Kaikkialle on lyhyt matka. Tanaan soin viela aamupalaa 3 minuttia ennen tunnin alkua ja kerkesin silti. Laksyja voi menna tekemaan kirjastoon, pysya omassa huoneessa tai istua vaikka ulkona poydan aaressa. Kun ulkona paistaa aurinko ja lampotila huitelee melkein kolmessakymmenessa, se ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta, vaikka suurin osa paikallisista viihtyykin paremmin ilmastoinnin viileydesta. Tiedan kuitenkin ettei kesa ja lampo jatku ikuisesti, joten haluan nauttia siitakin viela kun voin. Aamuisin pitaa jo kayttaa pitkia housuja, jos ei halua jaatya.
Laksyja on paljon. Paljon. Paljon. Alkaa kuitenkin tuntua normaalilta istua kirjan tai koneen aaressa nelja tuntia putkeen, joten sekaan ei enaa haittaa niin paljon. Laksyjen teko on myos tapa hengata ihmisten kanssa, vaikka sillon edistysta ei ehka tapahdukaan niin paljon. Myos kokeita on paljon. Holhoava opetus ahdistaa valilla, mutta toisaalta opiskelin kaksi vuotta yliopistossa joutumatta juurikaan edes ajattelemaan, joten kai tama tavallaan on hyva asia.
Futiksen kanssa kavi vahemman onnekkaasti. Koin etta tuli aika siirtya muihin asioihin. Pelasin melkein puoli kautta, mutta aika tuntui paljon pidemmalta. Joukkue antoi minulle paljon, ja uskon etta suurin osa noista asioista sailyy edelleen. "You're still part of the family."
Melkoista tajunnanvirtaa taas. Ehka siita avautuu jotain.
Jos tuntuu, että piirit on siellä pienet ja kaikki päivät toistensa kaltaisia, niin pienet ne on piirit meilläkin: aamulla töihin, sitten ehkä harrastuksen kautta kotiin, ruoan laittoa, lasten läksyjen valvontaa, koirien hoitoa, ehkä kaupassa käyntiä, iltapala ja nukkumaan. Tätä se arki on lähes joka päivä ja välillä siihen hetkellisesti kyllästyy, mutta kuitenkin, siitä se onni tulee: hyvin sujuvasta arjesta ja rakkaista ihmisistä ympärillä. Se, että joskus pääsee matkoille ja joskus pystyy viettämään iltaa ystävien kanssa on niitä elämän highlight-juttuja sitten. Eli tervetuloa aikuisten maailmaan, ei täällä ilotulitusta ole joka päivä vaikka toisaalta on, kun vaan osaa sen siitä arjesta löytää... :) Nauti siis olostasi ja työntäyteisistä päivistä!
VastaaPoista