Asun UAMS:n kampuksella, koska tama oli katevin vaihtoehto harjoitteluun menon kannalta. Alue ei kuitenkaan ole mikaan maailman paras ja valilla on turhauttanut olla ainut valkoihoinen, joka kavelee kadulla. Olin jo tyytynyt ja tottunut ajatukseen, etta ulkona kavelya pitaa vaan valttaa koko kevat eika lenkkeillessakaan kannata jaada maisemia ihailemaan. Olin aina vaan kulkenut paakatua, enka uskaltanut lahtea seikkailemaan naapurustoihin. VIRHE!
Eilen oli mahtava keli, joten en voinut vastustaa ulkona juoksemista. Paatin jattaa ankean paakadun ja lahtea sen sijaan kulkemaan tieta, jonka varrella naytti olevan suht hienoja taloja. Yhtakkia, ihan muutaman korttelin paassa, loysin loputtomasti taloja, jotka nayttivat kuuluvan suht hyvin toimeentuleville ihmisille. Loysin ihmisia lenkkeilyttamassa koiriaan. Loysin lapsiperheita. Loysin alueen, jossa en tunne itseani epanormaaliksi. Tanaan paatin jatkaa seikkailujani, ja loysin lisaa hienoja taloja. Loysin paljon liikkeita ja kauppoja ja loysin PUISTON! Se on kaytannossa jattimainen metsa, jossa kulkee polkuja ristiinrastiin. Paasin juoksemaan luontoon! Ja kaikki tama aivan asuntoni lahella. Se on ollut siella piilossa, koska en uskaltanut kokeilla onneani. Juoksin noin 50 minuuttia ja fiilis oli mahtava. Aurinko paistoi ja lampotila oli about 20 astetta. Pienia onnenhetkia.
Tuo on elämää parhaimmillaan... Tehdä mukavia löytöjä ympäristöstään, yllättyä niistä iloisesti. Mukavia juoksuhetkiä sinulle tulevaisuudessakin.
VastaaPoistaKovasti tekisi mieli menna taas juoksemaan, mutta yhtakkia iskenyt lumi ja pakkanen vahan viilentaa innostusta :D
VastaaPoista